Joskus voi mennä elämä jännäksi. Päätimme (anoppi, avovaimoni ja minä) viikonloppuna kaataa pari isohkoa haapaa talon vierestä, koska pelkäsimme niiden ajanmittaan kaatuvan talon päälle. Lauantaina aamuna tuulettomassa säässä kaadoimme ensimmäisen haavan. Läpimitta 50 cm ja ympärysmitta 160 cm. Y:n muotoinen sahauskolo kaadon suuntaan. Sitä ennen olimme laittaneet varmuuden vuoksi noin puoleen väliin puuta pari vetoköyttä, jotta voisimme vetää niitä tarvittaessa. Homma sujui niin oli suunniteltu. Moottorisahakin pelasi kiltisti. Lovi kylkeen, vetoa kaadon suuntaan ja vänkäriraudalla hieman avitusta katkausuviillosta. Puu kaatui sinne mihin pitikin. Loppupäivä menikin, karsiessa ja pilkkoessa puuta metrin pätkiin. Oksien keräyksessä meni oma aikansa. Lopuksi metrin mittaiset pölkyt vielä halkaisukirveella neljään osaan ja maitokärryillä halkopinoon. Kroppa sai mukavasti ruumiillista työtä.

Sunnuntaina kaikki meni toisin. Saha rupesi temmpuilemaan heti alkuunsa. Se ei suostunut käymään kunnolla, joten y-leikkauksesta tuli huono. Köydet olivat taas paikoillaan. Yritin sahata puun ympäri, mutta saha sammui koko ajan. Tämä aiheutti sen, että puu alkoikin kallistua aiotun kaatosuunnan sijasta suoraan taloon päin. Anoppi ja avovaimo kiskoivat köysistä sen minkä jaksoivat ja minä yritin epätöivoissani sahata puuta poikki. En saanut edes vänkärirautaa sauhaussaumaan kun se meni kiinni puun kallistuessa taloon päin. Työnsin sen minkä jaksoin puuta toiseen suuntaan naisten kiskoessa köysistä. Onneksi sain pujotettua vänkäriraudan vasemmalle puolelle puuta ja väännettyä niin paljon kuin miehestä ikinä lähti. Pienen aikaa oli päässä ajatuksesa se, että niin kauan tätä jaksetaan painaa puuta vastaan, mutta kun voimat loppuvat, pitää antaa puun kaatua talon päälle. Ne olivat pisimmät pari minuuttiset, mitä koskaan on kohdalleni (muillekin varmaan) sattunut. Onneksi puu päätti loppujen lopuksi kaatua talon suuntaisesti rytisten kumoon. Kaatumissuunta kylläkin oli muuttunut 120 astetta talosta pois päin ajatuksesta talonsuunntaiseksi.

Ette usko, mutta siinä olikin sitten melkein loppupäivän homma. Niin paljon tuo kamppailu tuota puuta vastaan veti voimia, että paukut oli loppu. Suoritin vain karsinnan tälle toiselle haavalle ja keräsimme oksat yhteen läjään. Niin veti veltoksi puu paini ja pelko siitä, että se puu olisi kaatunut suoraan talon päälle. Alla kuva kaatajista ja puusta. Tämä oli kyllä hivenen pienempi kuin lauantainen haapa. Läpimitta 45 cm ja ympätysmitta vain 140 cm. Yksi on vielä jäjellä, mutta sitäkin hirmuisempi. Läpimitta non 75 cm ja ympärysmitta 260 cm! Sen kaatamista pitää vähän suunnitella enemmän. Ja siinä välissä vähän huilata, sillä harvemmin on kroppa kauttaaltaan kipeä.

Puhti poissa, mutta puu nurin "onnellisesti".