Muistan selvästi sen kerran kun tutustuin noihin hirvikärpäsiin ensimmäisen kerran. Se tapahtui kesällä -97 kun lähdin silloin tyttöystäväni kanssa sieneen täällä Turussa. Olin vuotta aikaisemmin muuttanut Kainuusta tänne Turkuun ja Kainuun metsissä ei noita hivikärpäsiä silloin vielä ollut.

Keräsimme kanttarelleja ja minulle uusi sieni: ukon- ja akansieniä. Samalla sain ensimmäisen kosketuksen noin hirvikärpäsiin. Ne tuntuivat iljettäviltä, pieniltä litteiltä otuksilta, jota ryömivät joka paikkaan. Muistaakseni minä löysin niitä seitsemän kappaletta vaatteitteni sisäpuolelta kun olimme tulleen takaisin sienestä. Se oli silloin tukala kokemus.

Ukonsieni tyypillisellä kasvupaikallaan kuusikossa.

Ennätys noiden hirvikärpästen määrässä on 27 kappaletta yhden sienireisuun päätteeksi Kalvolan kunnan hirvenmetsästysalueella käydyn sieniretken jälkeen. Ja silloin minulla ei ollut mitään suojia mukana, tai oli minulla tuollainen tylliliina pääni ympärillä. Normaalisti minä käytän hirviverkkotakkia, jossa on kireät hihansuut ja verkkohuppu pään ympärillä. Mutta enää ne eivät kauhistuta nuo hirvikärpäset. Olen jo tottunut niiden ryömintään, että minä vain keräilen aina niskaan nousevat hirvikärpäset pois.

Viime lauantaina kävimme sauvakävelemässä Kalvolassa tuommoisen kuuden kilometrin lenkin ja yhdessä kohtaa sitä metsäautotietä iski hirvikärpästen armeija kimppuumme. Jokainen meistä keräili silloin ja vielä pitkin iltaa noita pirulaisia pois itsestään. Itse sain "saaliiksi" 14 hirvikärpästä.

 Kaunis, eikö totta?