Tämän talven hiihtoloma meni lumenluonnin ja metsätöiden parissa. Lumenluontia mökin pihalta ja pudotusta katoilta niin että paikat olivat hellinä ja kädet eivät illasta enää meinanneet nousta ylöspäin. Mutta kovempi ja mielenkiintoisempi homma oli Tapaninmyrskyssä kaatuneiden ja sahattujen muiden "kärrääminen" metsästä talon luokse kuivumaan.
Puut sahattiin metsässä metrin pätkiin kuljetuksen helpottamiseksi. Kaatuneita puita oli 12 kappaletta, mutta kerkesimme ennen lumentuloa kaatamaan niistä vain puolet.
Maahan saakka kaantuneet oli helppo pistää poikki ja
pinoon periaatteella muutama puu päivässä heti Tapaninpäivän jälkeen. Samalla olimme 4 päivää ilman sähköjä
Aloitimme tuon sahaamisen maahan saakka kaatuneista puista, mutta varmuuden vuoksi sahasimme nekin latvasta päin poikki, koska jokaisella niistä oli melkoinen juurikanto. On iso mahdollisuus, että tämä kanto hyppää tai kaatuu takaisin paikoilleen ja samalla heittää itse puun runkoa voimakkaasti sivulle päin. Paksuin kuusi oli niin iso, että se tyvestä piti sahata puolen metrin pätkiin, että niitä jaksoi raahata pinoon. Kun olimme saaneet ne pinoon, halkaisimme suurimmat suoraan metsässä jo halki kirveellä.
Isoiman vastuksen antoi 20-metrin kuusi, joka oli
Aloitimme tuon sahaamisen maahan saakka kaatuneista puista, mutta varmuuden vuoksi sahasimme nekin latvasta päin poikki, koska jokaisella niistä oli melkoinen juurikanto. On iso mahdollisuus, että tämä kanto hyppää tai kaatuu takaisin paikoilleen ja samalla heittää itse puun runkoa voimakkaasti sivulle päin. Paksuin kuusi oli niin iso, että se tyvestä piti sahata puolen metrin pätkiin, että niitä jaksoi raahata pinoon. Kun olimme saaneet ne pinoon, halkaisimme suurimmat suoraan metsässä jo halki kirveellä.
Isoiman vastuksen antoi 20-metrin kuusi, joka oli
kaatunut konkeloksi koivua vasten. Sahasin sen
juuresta poikki ja väänsimme vänkäreillä kyljestä, mutta mitään ei tapahtunut.
- "Metri lisää pois", tuumasimme ääneen.
Näin teimme ja vänkäsimme taas. Mitään tapahtunut.taaskaan. Näin etenimme yhteensä yhdeksän kertaa, jolloin kuusi oli jo aikalailla pystyssä koivua vasten. Viimein sa kaatui ryskyen ja pääsimme pilkkomaan sen palasiksi.
Hiihtolomalla sitten aloitettiin niiden pätkien hinaaminen talolle. Matkaa oli noin 300-400 m metsästä taloon ja lunta
polveen saakka. Onneksi naapuri oli ystävällisesti ajanut pelloillaan moottorikelkalla hyvän kulku-uran, joten käytimme tätä uraa myös apuna. Ensin kiskoimme käsin niitä pois sieltä metsästä, mutta sitten sai puolisoni idean käyttää siihen raahamiseen apuna turvavaljaita. Siispä valjaat päälle, köysi selkäkoukusta apunarun kanssa pulkkaan kiinni ja veto päälle.
Homma oli paljon helpompi kuin ennen. Siitä jopa alkoi nauttia. Laskin että teimme yhteensä 25 reissua 2 kuution puutavaran tuomiseen metsästä pois. Alla muutama kuva tästä kiskonnasta. Metsässä odottaa kevättä vielä puolisen kymmentä runkoa, joten hommaa kyllä piisaa.
- "Metri lisää pois", tuumasimme ääneen.
Näin teimme ja vänkäsimme taas. Mitään tapahtunut.taaskaan. Näin etenimme yhteensä yhdeksän kertaa, jolloin kuusi oli jo aikalailla pystyssä koivua vasten. Viimein sa kaatui ryskyen ja pääsimme pilkkomaan sen palasiksi.
Hiihtolomalla sitten aloitettiin niiden pätkien hinaaminen talolle. Matkaa oli noin 300-400 m metsästä taloon ja lunta
polveen saakka. Onneksi naapuri oli ystävällisesti ajanut pelloillaan moottorikelkalla hyvän kulku-uran, joten käytimme tätä uraa myös apuna. Ensin kiskoimme käsin niitä pois sieltä metsästä, mutta sitten sai puolisoni idean käyttää siihen raahamiseen apuna turvavaljaita. Siispä valjaat päälle, köysi selkäkoukusta apunarun kanssa pulkkaan kiinni ja veto päälle.Homma oli paljon helpompi kuin ennen. Siitä jopa alkoi nauttia. Laskin että teimme yhteensä 25 reissua 2 kuution puutavaran tuomiseen metsästä pois. Alla muutama kuva tästä kiskonnasta. Metsässä odottaa kevättä vielä puolisen kymmentä runkoa, joten hommaa kyllä piisaa.
Kommentit