Tänään on olo kuin raihnaisella ruutiukolla. Tuli viikonloppuna pudotettua Kalvolassa talon katolta lunta pois. Sitä oli siellä noin 40 cm, joten sitä piti poistaa. Alku meni ihan hyvin lumilapion ja tikkaiden kanssa, mutta lapion avulla yltää vain noin kolmen metrin päähän räystäästä. Lumi oli tiukasti pakkaantunutta, joten se vaati myös voimaa.

Tästä eteenpäin jatkettiin sitten avopuolisoni tekemällä "lumileukkurilla". Se on noin neljän metrin mittainen pyörökeppi, jossa on päähän naulattu (rautalangasta sidottu ei kestänyt) alumiinilevy (noin 30 cm x 25 cm), jonka avulla leikattiin sitten niin paljon pois lisää harjan suuntaan kuin se oli mahdollista. Ensimmäinen koemalli katkesi minun käsittelyssä aika äkkiä, koska se oli yläpäästä aika ohut. Se katkesi sitten sopivasti oksan kohdalta. Tein toiseen tuuman paksuiden varren, joten se kesti paemmin.

Tikkaat vain räystään reunalle ja sitten huiskimaan. Alla lunta jo metristä pariin, joten välilä piti kaivaa tikkailekin kunnon kuoppa, jotta ne pysyisivät kunnolla pystyssä. Kyllä se vähän kysyy luonnetta leikkailla lunta katolta, kun joka kerta vielä tuuli heitti sopivan annoksen lunta silmille alas putoavasta lumesta. Viiden tunnin jälkeen oli katto melkein kokonaan puhdas. Pahimpaan paikkaan jäin harjalle noin metrin levyinen ja viiden metrin mittainen pala lunta.

Viimeisen tunnin aikana alkoi jo voimat loppua, joten kädet tärisivät rasituksesta. Ja tänään sen myös tuntee. Taisi mennä homma vähän myös yli kestokyvyn rajan. Kädet painavat ja ovat vähän voimattoman tuntuiset. ja vatsalihaksetkin tuntuvat saaneen vähän treeniä.

Mutta olen kuitenkin olotilaan tyytyväinen. Olen kaikkeni antanut, joten enempää ei voi vaatia. Nyt huilataan pari kolme päivää ja luultavammin jatketaan lumisavottaa Kalvolassa taas viikonloppuna. Monta kuutiota lunta pitäisi saada pihapiiristä pois, jotta sitä voi sitten lisää kolalilla. En ole päässyt kuukauteen mukaan Kalvolaan, joten se näkyy siellä pihapiirissä.