Pe 6.8.2010

Saapuminen Poriin Sonisphere festivaaleille viiden maissa. Ei vielä paljon porukkaa. Vartin jonotus sisään leiryitymään. Leiripaikka valittiin turva-aidan vierestä melko likeltä ulosmenoa. Alusta melko kivinen, joten teltan pystyttämiseen meni aikaa, koska maakiilat eivät meinanneet millään upota maahan. Hikisen homman jälkeen menimme uimaan Kirjurinluodon uimarannalle.

Ensimmäinen yö meni vähän pitkäksi juhliessa muiden porukoiden kanssa, joten nukkumaan päästiin siinä kello neljä aamulla. Sitä ennen autoimme yön pideyssä muita majoittumaan avustaen telttojen pystytyksessä. Vaikka oli avokkaan kanssa yhteisesti juotu salmiakkivokda (pieni pullo), alettiin testata vanhan "patun" sietokykyä sillä kun nuorilauma kulkee pitkin teltta-aluetta poppikoneita raahaten ja laulanen Iron Maidenin kappaleita. Muutamat jo hermostuivat niille ja huusivat heille: "Odottakaa nyt sunnuntaihin saakka."

Tässä hotel "Harharetkien" majoitus.

La 7.8.2010

Aamu koitti aurinkoisena siinä kahdeksan aikaan. Syötiin primuskeittimellä tehtyä aamiaista, kaupassa käynti (kahvi uhkaa loppua) ja mentiin sitten taas uimaan, koska varsinaiset juhlat alkavat vasta kello 12.00 ja jatkuvat kello 22.00 saakka. Lauantain esiintyjät: Stamina, Negative, The 69 eyes, The Cult, Apocalyptica (hyvää), Alice in chains Kaikki isolla, Volbeat (mielenkiintoinen) ja Him sekä  Serj Tankian. Meteli oli korvatulpatkin päässä suorastaan HELVETILLISTÄ! Lavan eteen ei haluttanut, koska tuo jumputus tuntui rintalastassa reilun sadan metrin päästäkin. Parempi pysyä näin vanhan (ja ENSIKERTALAISEN missään festareilla) vähän kauempana.

Ennen urakkaa syötiin grillattuja kalkkunaminuuttipihvejä 8 kappaletta ja juotiin persikkajääteetä. Tämä KÄYMÄÄN VAAN ALKANUT persikkatee aiheutti vatsavaivoja vähän myöhemmin. Ei sentään ripulia, mutta ei ollut kaukana. Olimme varustautuneet reissuun vain tuolla salmikkavodkalla ja punaviinipullolla (ei juotu ollenkaan) sekä kahdella puolen litran pikkupullolla omatekoista kotiiviiniä (juotiin vain yksi), joten jotta vatsa saataisiin kuntoon piti ottaa kovemmat lääkkeet käyttöön. Pyysin kaveriltani lainaksi hänen minttukoskenkorvaa ja vedimme kummatkin siitä muutaman pitkän ryypyn. Muutamassa tunnissa vatsa alkoi taas toimia jotenkuten normaalisti.
 
Toinen harmin aihe oli noiden vessojen kunto jo yhden päivän jälkeen. Piti välillä valkata mihin vessaan sitä menisin tarpeilleen, jotta ei sotkisi itseään.
Yöllä IronMaidenjuna jaksoi vain kello kolmeen saakka. Olimme yrittäneet nukkumaan jo kello 23.00. Pieniä torkkumisia, joista aina heräsi jonkun porukan ulvontaan. Porukka tuntui lauleskelevan ihan teltan vieressä vaikka matkaa taisi olla viisikýmmentä metriä. Se rupesi ottamaan päähän kun hoilasivat vain kolmea laulua peräkanaan. Yhdestä teltasta käytiin sanomassa heille: "Ettekö te saatanat osaa laulaa mitään muuta!", "Tylsää, vaihtakaa johonkin muuhun!". Tässä vaiheessa yötä ajattelin, että minä EN AINAKAAN PIDÄ IRON MAIDENISTA!

Apocalypticaa tultiin katsomaan.

 

Su 8.8.2010
Aamu koitti siinä kahdeksan korvilla: aamiaista ja tieskö monetta kertaa uomassa. Edessä uudet kuviot: Insomnium, Profane Omen, Anthrax, Mokoma, Slayer, Iggy & The Stooges, Alice Cooper, Mötley Crüe ja Iron Maiden. Alkupään porukkaa kuuntelin vain leirintäalueelta. Olimme käynneet myös katselemassa muistokrääsää festarialueella ja yksi sormus oli jäänyt kaivelemaan mieltä. Päätin hakea sen ja samalla kuunnella tuota Slayeria vähän lähempää. Tuomio: kymmenen sekuntia kappaleen alusta ihan kivaa, mutta sitten rupesi kitaristin ja rumpalin näppejä polttamaan, sillä soitto ja rummutus oli niin kiirreellistä ettei siinä mukana pysynyt. Ja laulajan ääni ja taito oli kuin helvetin esikartanon alakellarista, niin loppupäätelmä: HUONO.

Kolmas pieni lisäys oli kun ampiaisen pisti ristiselkään kun oli menossa teltaan hetkeksi huilimaan. Niitä oli siellä leirintäalueella ihan vaivaksi saakka.
Ehkä tämä bändi soitto niin huonosti ja lujaa, että se sai jumalan tuomion päällensä. Kerkesin juuri teltalle kun avokas oli juuri vetämässä taltan päälle sadesuojaa koska näytti siltä että alkaa satamaan. Ja kun pääsimme telttaan, niin tämä jumalan viha iski festarialueelle trombin muodossa. Se lähti liikenteeseen Porin lentokentältä, jossa se murjoi vähän kaikkea kuten Iron Maidenin roudareiden lentokonetta.

Suora lainaus fi.sonispheren.net sivustolta:

"Tapahtuma oli niin outo ja äkillinen, että saattoi uskoa Thorin, Ukkosen Jumalan olleen asialla – ja ehkä suuttuneen Anthraxin ja Slayerin äänekkäistä esityksistä aiemmin päivällä. Kuten Bruce Dickinson sanoi kannustaessaan faneja lavalla ennen kuin esitteli Alice Cooperin: “The stage over there is completely fucked. Mötley Crüe have gone home as their stuff is fucked and our stuff is fucked, but we don’t care. We’re not going home until you go home.”

Lisää tietoa osoitteesta: http://fi.sonispherefestival.net/iron-maiden-iggy-ja-alice-auttoivat-pelastamaan-porin-sonispheren/

Itse myrskyä kesti ehkä tuommoiset viisi minuuttia. Makasimme teltassa ja yritimme pitää sitä paikoillaan ja pelkäsimme, että mitä romua lentää meidän päälle, kun naapurin teltan päällinen paukahti meidän teltan oviaukon eteen. Vettä, rakeita, kiskovaa tuulta, ihmiset kirkumista ja sitten täydellinen hiljaisuus. Ryömimme ulos katsomaan mitä oikein oli tapahtunut, koskaa luulimme sitä vain vähän isommaksi ukkoseksi. Sitten rupesi selviämään koko kauheus. Telttoja oli lentänyt ilmaan, puuhun ja ties minne. Festariväen kaikenlaiset majoitusviritelmät olivat hajonneet ja levinneet ympäristöön. Vettä oli jokapaikassa. Telttamme takana ollut turva-aita oli kaatunut ja repinyt mennessään meidän teltamme takapään tukinarut. Onneksi teltta oli kestänyt tämän kiskaisun. Rupesin ensimmäiseksi kiskomaan aitaan pystyyn ja siihen sain apua pitkin aitaa. Se oli laonnut ainakin KOKO sadan metrin matkalta.

Myrskyn tuhot alkoivat pikku hiljaa selvitä.

Tämän jälkeen lähdin katsomaan mitä muuta oli tapahtunut lähistöllä. Onneksi näytti siltä, että leirintäalueella ei kukaan ollut loukkaantunut. Mutta sitten rupesi tihkumaan tietoa itse festarialueelta, että siellä oli kakkoslava hojonnut ja yli 40 ihmistä loukkaantunut lavalta lentäneistä esineista. Kaksi melko pahasti.

40 loukkaantui ja yksi kuoli tämän esityslavan hajotessa.

Viereisen telta pojat tulivat kaikki sieltä festarilavalta takaisin teltoille ihan märkinä. Kaikilta olivat kännykät kastuneet täysin. Monien teltat olivat jääneet auki, kuuman ilman takia ja tuo trombi oli sitten kastellut kaiken totaalisesti. Moni joutui hätäyöpymään omassa autossa sunnuntai- ja maanantain välisen yön. Alla kuvia vähän ennen ja jälkeen jumalan vihan.
 
Homma meni seis. Tekniikan pojat tekivät hikihatussa töitä sen eteen, että saisimme edes jotain vielä nähdä. Iggy soitti vain kolme biisiä ja nekin akustisesti. Mötley Crüen kamat olivat juuri lavalla kun trombi iski, joten he eivät pystyneet soittamaan mitään. Sanoivat kyllä tulevansa ensi vuonna uudestaan paremmalla tuurilla.

Odottelimme kolmisen tuntia ennen kuin tuli tietoa, että Alice Cooper ja Iron Maiden esiintyvät ja vetävät koko setin niin kuin sanotaan. Alice Cooper joutui kylläkin käyttämään Slayerin kalustoa, joten koiranleuat väittivät, että se oli varmasti kovaäänisin konsertti mitä Alice Cooper on koskaan vetänyt. Sitten ilmoitettiin, että menisi puolitoista tuntia enneN kuin illan pääesiintyjä pääsisi irti. Päätimme mennä pikaisesti teltalle ja tehdä syötävää, jotta jaksaisimme katsoa tulevan.

Alice Cooper oli hyvä.

Iron Maiden pääsi lavalle kello 22.00. Ilta alko pimentyä jo kun juhlat jatkuivat. Pahanilman linnut kertoivat, että juuri tähän aikaan tulisi uusi myrsky päälle. Sitä odotellessä kuuntelimme hyvää musaa (se pitää kyllä hampaita kiristellen myöntää!) Huvittavinta tässä koko jutussa on se, että nämä Iron Maiden innokkaimmat fanit, jotka yömyöhään juhlivat tulevaa tapahtumaksi, niin nyt näitä makasi jo sammuneina tai väsyneinä kurassa silla aikaan kun heidän BÄNDINSÄ ESIINTYI! Illan pimentessä laskeutui myös sumu hiljalleen festarialueen ylle muodostaen upean verhon esiintyjän ja festariväen välille. Kun sumu alkoi laskeutua, niin ajattelin, että se ei kyllä nyt sada, kun sumu tuli alas. Esitys päättyi pikkuisen ennen keskiyötä.

Illan odotettu eli Iron Maiden.

Sumuinen lopetus, sopi ihan hyvin päivän tapahtumien vastapainoksi.