Kävin taas kerran (75. kerran) luovuttamassa verta tarvitseville. On kiva tietää, että tällä pienellä ja helpolla lähimmäisentyöllä voin auttaa kolmea eri ihmistä. Nytkin itse luovutus sujui tutun kaavan mukaan. Kirjaantuminen, 

luovutuksen ajankohdan tarkistus, kyselykaavakkeen täyttö (melkein joka kerta 

tuntuu tuo kaavake muuttuneen jollain lailla), hb:n mittaus (tällä kertaa vain 163) ja sitten itse luovutus. Kun olin makaillut siinä jonkin aikaa tuli yksi nainen henkilökunnasta viereeni 

katsomaan miten luovutus sujuu.

- "Sinulla tuleekin ihan mallikkaasti", tuumaili tämä nainen.

- "Joo, ei siinä pitäisi mennä viittä minuuttia enempää", vastasi hänelle. Nainen vilkaisi laitetta jossa veripussi oli kiinni keinuen tasaisesti puolelta toiselle.

 - "Nyt on viisi minuuttia täynnä". Meni kymmenen sekuntia ja laite rupesi piippaamaan. Nainen naurahti ja  tuumaisi:

- "Jopa oli tarkasti ajoitettu". 

- "Eipä tässä sen enempää kannata viipyä", vastasin hänelle. Nainen käski varomaan saunaa, liikunta ja alkoholia luovotuspäivän ajan ja käski juomaan runsaasti nestettä. Lupasin totella hänen neuvojaan.