Olin tässä eräänä lauantaiaamuna kävelemässä Itäharjulla kohti Lidl-kauppaa ja kuljin omakotialueen poikki kun sieraimiini tuli savun hajua. Tämä savun haju heitti minut lähes 40 vuotta taakse päin lumiseen Kainuun metsään.

Pentuna tuli usein lähdetty hiihtämään tervatuilla puusuksilla läheisiin metsiin repussa mukana muutama ruisleivän palanen voilla yhdistettynä. Kun pääsimme metsään, hyppäsimme suksilta pois metriseen hankeen. Kahlasimme läheisten kuusien luo, potkimme ja kauhoimme lumen pois likeltä kuusta. Sitten menimme keräämään kuusista kuivia alaoksia nuotioksi. Kun olimme saaneet nuotion syttymään, kaivoimme repusta pakkasen kohmettamat leivät, pistimme ne tikun nokkaan ja aloimme paahtaa niitä nuotion lämmössä. Yleensä ne pääsivät vähän kärähtämään, mutta herkullisia ne olivat silti syödä.

Tämä tunne oli erittäin voimakkaana mielessäni kun pysähdyin hetkeksi haistelemaan nenääni pelmahtanutta savun hajua ja elämään uudestaan tuon lapsuuden muiston. Siitä tuli hyvä mieli, mikä jatkui pitkälle iltaan sinä päivänä.