Mitäpä mies ei tekisi rakkaimpansa eteen? Mutta harvempi taitaa mennä iltakävelylle pimenevään iltaan, jossa linnut laulaa ja luonto on puhkeammassa loistoonsa, kera ämpärillisen sammakonkutua. Se kutu piti pelastaa kerrostalon vieressä olleesta hupenevasta ojasta ja siirtää turvallisempaan paikkaan. Siispä ämpäri ja kauha kourassa matkaan! Itse kudun siirto onnistui helposti, mutta kun lähdin etsimään sopivaa, uutta laskupaikkaa kudulle, niin homma menikin kirjaimellisesti pimeäksi. En löytänyt kilometrin säteellä sellaista ojaa tai lammikkoa mihin olisin voinut laskea sen sammakonkudun vaikka kuinka kuljin metsää ristiin rastiin.

Illan jo pimetessä tulin takaisin kotiin ja vein kutuämpärin parvekkeelle odottamaan paremman paikan löytymistä. Peitin astian lehdellä ja painelin nukkumaan. Tänä iltana on tarkoitus viedä sitten tulevat sammakot hyvään paikkaan kehittymään.

Luimme netistä, ettei sammakonkutua saisi ottaa talteen, koska se on rauhoitettua, mutta tässä kyllä me tulkkasimme tilanteen seuraavasti:

Jos oja kuivuu, ei tule yhtään sammakkoa ja niiden tilanne on yleisesti jo hälyttävä. Koko ajan niitä häviää sukupuuttoon, joten siirto on mielestämme pieni rikos siihen nähden, ettei niitä tule ollenkaan.

Romanttista eikö olekin.