Monta vuotta olemme kärvistelleet huonoissa talvissa, ei lunta, loskaa ja pimeyttä vain tarjolla. Tänä talvena päätti luonto antaa meille hienon talven. Kolmatta viikkoa on ollut sellainen talvisää, että varmasti jokainen on nauttinut siitä täysin siemauksin. Valokuvaaminen ei varmasti ole ollut vain meidän perheen harrastus tänä talvena. Puissa on lunta ja kostea sumu on vielä antanut hienon loppusilauksen talven aloittamalle työlle.

 

Talvireitit ovat kuin satu-unesta ikään. Puut taipuvat tervehtimään kulkijaa kuin kuningasta. Hitaasti ne taipuvat yhä alemmas pakkasherran ja lumen vaikutuksesta. Pimeys on kaikonnut kauas lumen puhtaan valkeuden takia. Ja päivä pitenee askel askeleelta. Aurinkoa ei kyllä ole näkynyt kunnolla, mutta kun se tulee myös esiin, alkaa uudestaan luonnon kauneuden kuvaaminen.

 

Kasvien ja lumen yhteistyö muodostaa hetken pysyvää taidetta, jotta ihmisen on vaikea jäljitellä.

 Onko puun latvassa riekko vai pettävätkö minun silmät?

 

 

 

Joskus valon ja metsän rajat luovat syvyyksiä ja kuiluja, joita vielä mielikuvitus muuttaa uuteen muotoon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kontrasti kesään on melkoinen. Kirkkaat, lämpimät värit ovat poissa. Tilalla ovat tumma vihreä ja harmaan sekä valkean erilaiset sekoitukset valon lanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joskus talven tuimassa otteessa palaa mieli menneeseen kesään hakemaan voimaa kestää tuulta, pakkasta ja tuiverrusta.