Tuli taas vietettyä laatuaikaa Monan kahdestaan Kalvolassa. Siellä elämä on ihan erilaista: ruuat, kahvit ja tiskivedet lämmitetään puilla ja lämmityskin pelaa osittain sillä. Se on aika erilaista mihin on normaalisti tottunut: juokseva vesi, kaukolämpö ja lumen auraus.On seilläkin juokseva vesi, se riippuu ihan siitä kuin kovaa jaksaa ämpärin kanssa juosta.

Heti kun saavuimme perille, oli edessä parin tunnin urakka lumenluonnissa, jotta ensiksi pääsisimme edes taloonja sitten saisimme auton talliin ja muutenkin pääsisimme kulkemaan paikasta toiseen. Saimme tehdä niitä pariin otteeseen vielä uudestaan kun talon katolta tulivat lumet alas suojan takia.

Keskiviikkona (4.3.2009) teimme kolmen-neljän tunnin ajan polttopuita. Mona hakkasi kirveellä halkoja pienemmäksi kun minä sillä aikaa sahailin kaarisahalla rankoja pätkiksi. Aluksi se sahaaminen tuntui käsissä, mutta kun paikat lämpesivät, niin siihen hommaan tottui. Monalta löytyi puruja ja lastuja tukasta vielä parikin päivää sen jälkeen. Niin innokkaasti hän paukutti kirvestä.ja tuota pikllkeiden tekemistä jaksaa kun ei ole kyse mistään urakasta, vaan "töitä" tehdään niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä.

Pääsääntöisesti me seurattiin luonnon heräämistä uuteen kevääseen. Linnut lauloivat innokkaina ja ensimmäiset niistä olivat jo pikku hiljaa kevätpuuhissa. Hiiret ja myyrät kiusasivat meidän Vaavi-kissaamme ilmestymällä joka puolelta rei'istään hangelle touhuamaan ja palaamalla taas pikaisesti takaisin kolonsa suojaan. Viirupöllön keväthuhuilua kuului kaukaisuudessa.

Me meinattiin kyllä jäädä sinne torstaina kun auto ei käynnistynyt kuin naukumaan. Olin jättänyt auton avaimet virtalukkoon ja se oli syönnyt autun akun melkein tyhjäksi. Onneksi Monan isän jäämistöstä löytyi akkulaturi, jonka viiden minuutin pikalatauksen avulla auto saatiin käyntiin ja päästi lähtemään paluumatkalle.