Taas on tullut syksy. Vuoden paras aika. Ilma on kirpeä ja viileä. Ruskaa on kaikkialla mahtavine väriloistoineen. Vaikka syky on myös luonnon valmistautumista talveen, se on myös voimaa antava aika minun elämässä. Kerään syksyn tuoksuja, värejä, tuulia ja sateita mieleni sopukoihin, jotta jaksan kohdata tämän etelän loskan ja vieläkin kurjemman talven. Ennen rakastin myös talvea, mutta kun muutin tuolta Kainuusta tänne Länsi-Suomen, niin ei ole voinut puhua talvesta enää kahteentoista vuoteen. Pimeää, märkää, liukasta ja loskaista. Siksi on tärkeää kerätä syksyn voimia ennen kuin pimeys iskee vasten kasvoja. Onneksi surkeutta kestää vain jonkun aikaa ja sitten voittaa valo ja lämpö. Luonto herää uuteen kukoistukseen. Silti, syksy on kaunista aikaa. Tai jos sanoisin sen lempirunoilijani Risto Rasan sanoin:

"Ilta illalta metsä pimenee. Varresta irti kiertää muurahainen raa'an puolukan lampuksi kekoon."